Heidi Pakarinen on suosittu vieras Kerman lavalla.
Paheiden pesästä
terveyden lähteeksi
Nykyään tanssilavoille tullaan selvin päin ja tanssiessa kohennetaan kuntoa, vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja pönkitetään parisuhdetta.
Lavatanssin historiaan mahtuu kuitenkin muutakin, kuten nuorison kapinaa ja jopa aika, jolloin tanssi oli lailla kielletty.
Pia Paananen, teksti
Mikko Keinonen, kuvat
Paritanssit alkoivat yleistyä Suomessa kansanhuvina 1800-luvun lopulla, ja samoihin aikoihin alettiin rakentaa myös ensimmäisiä tanssilavoja.
Kun tanssikulttuuri yleistyi, heräsivät myös moraalinvartijat, ja tanssi oli kuuma keskusteluaihe vuosikymmenien ajan. Toisen maailmansodan alkessa tanssi jopa kiellettiin Suomessa kokonaan.
Kielto määrättiin talvisodan alussa, mutta kumottiin välirauhan aikana. Jatkosodan alettua julistettiin uusi tanssikielto, ja se oli voimassa yli kolme vuotta. Kielto oli ankara ja ulottui jopa häätilaisuuksiin – tosin hääparille sallittiin yksi valssi.
Tanssikielto ei kuitenkaan purrut, vaan sallittujen tanssitilaisuuksien tilalle syntyi nurkkatanssiperinne. Heinävedelläkin tapa oli vahva, ja kylähistorian mukaan paikkakunnalla oli kiellonkin aikana seitsemän korttipelipaikkaa, 20 nurkkatanssipaikkaa ja 12 muuta tanssipaikkaa.
Tansseihin koko kylän voimin
Tanssikielto kumottiin kansalaisten riemuksi vuonna 1944. Erilaiset yhdistykset ja seurat alkoivat rakentaa heti omia tanssilavojaan, ja nuorta tanssinhaluista väkeä riitti.
Kun tanssipaikkaa ylläpiti yhteisön oma seura tai yhdistys, lavatanssi oli sopivaa ajanvietettä koko perheelle tai suvulle. Tosin sopivuus riippui järjestätäjästä, sillä ”toisten” eli väärän puolueen järjestämiin huveihin ei kahtia jakautuneessa Suomessa yleensä päässyt. Omat lavatanssit oli kutenkin hyväksytty tutustumisen, seurustelun ja viihtymisen muoto rippikoulunsa käyneille miehille ja naisille.
Heinäveden vanhimman yhä toimivan tanssilavan eli Sarvikummun lavan rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1946.
1950-luvun lopulla, pulakauden rakennustarvikepulan jo helpottaessa ja seuratanssien kultakaudella, Heinäveden Hyrske rakensi kahden kosken keskelle ehkä kauneimpaan mahdolliseen käytössä olevaan paikkaan Kerman suurlavan.
Laila Kinnusesta
discoon ja Anne Mattilaan
Kerman lavan esiintyjälista on mittava eikä häpeä minkään tanssipaikan vastaavan listan rinnalla: Laila Kinnunen, Seija Simola, Esko Rahkonen, Pasi Kaunisto, Frederik, Topi Sorsakoski, Kari Tapio, Rainer Friman, Eino Grön ja moni muu viihdyttivät eri vuosikymmeninä tanssikansaa koskien keskellä.
Disco-ilmiö leimasi 80–90-lukuja useilla lavoilla, niin myös Kermankoskella, ja tulija saattoikin valita hempeän valssitahdin tai sykkivämmän discomusiikin ja värivalojen väliltä. Silloin tällöin järjestettiin myös bingoiltoja, ja onnekas kävijä saattoi voittaa vaikka ruohonleikkurin Kerman lavan bingoiltana.
1990-luvulla lavatanssikulttuuri sai vetoapua mediakiinnostuksesta ja suurista Lappeenrannan Humppafestivaalien ja Seinäjoen Tangomarkkinoiden tyyppisistä tapahtumista, jotka nostivat tanssiharrastuksen profiilia.
MTV3:n Tulisuudelma-sarjassa lavatansseja televisioitiin eri puolilta Suomea. Kerman lavalle suosikkiohjelma saapui kesäkierroksensa lopuksi vuonna 1993.
Tulisuudelma-tansseissa yleisöä viihdyttivät Anita Hirvonen ja Tauski Peltonen La Strada -orkesterin solisteina. Välispiikkeinä ohjelman juontajapari Klaus Thomasson ja Anne Koivunen lukivat paikallislehdestä muun muassa palokunnan harjoitussammutustalojen tarpeista ja pääsipä kunnanjohtaja Jussi Hoskonenkin kertomaan Soisalon saaresta ja luostarien vetovoimasta tanssikansalle.
Uudelleen eloon
hiljaisuuden jälkeen
Disco-meiniki, bingo, mediahuomio tai massatapahtumatkaan eivät muuttaneet kokonaistilannetta. Vuosituhannen vaihde hiljensi Kerman lavan, ja vähän aikaa näytti jo siltä, että kaunis lava saa rapistua sijoilleen.
Kun Hyrske oli lopettamassa vuonna 2018 lavan toimintaa, tapahtui kuitenkin pieni ihme. Tanssilavakulttuuriin isänsä tanssiorkesterin keikoilla pikkutytöstä asti kasvanut Sari Turunen näki Kerman lavalla mahdollisuuksia, ja halusi lähteä pelastamaan lavaa.
– Maailman kauneimmalla paikalla sijaitseva tanssipaikka oli lahoamassa, romahtamassa! Ajattelin etten voi katsoa itseäni peiliin, jos se tapahtuu minun elinaikanani, minun asuinpaikkakunnallani.
Turusella oli kokemusta Pikkulin puiston ja Heinäveden rautatieaseman kohennusideoinnista, ja Hyrske pyysi häntä myös Kerman lavan vetäjäksi. Lavaa lähdettiin kunnostamaan muun muassa Leader-hankkeella. Tärkeä oli myös lavan ympärille syntynyt Heinäveden Lavatanssijat Heila.
Pahkasian Savo-Karjalan matkaoppaan (1984) kuvauksen perusteella Kerman lava poikkesi 1980-luvulla melkoisesti nykyisestä.
Hankerahalla paikat
kuntoon ja tanssit tulille
Hankkeen aikana tanssilava oikaistiin ja tuettiin, korjattiin wc-rakennusta, rakennettiin orkesterin taukohuone uudelle paikalle, laajennettiin keittiötiloja entiseen taukotilaan ja hankittiin uusia kylmälaitteita.
Rakennustalkoisiin on neljän vuoden aikana osallistunut seuran jäseniä, kyläläisiä, kesäasukkaita sekä aktiivitanssijoita lähialueilta, kaikkiaan kahdeksankymmentä.
– Lavan toiminnan vilkastuminen parantaa seuran taloutta, jota kautta myös urheilutoimintaa. Tämä ilahduttaa, Turunen iloitsee.
Kerman lavan uudella aikakaudella tanssin lisäksi lavalla on nähty runsaasti vierailevia kesäteatteriesityksiä. Näytelmät ovat kertoneet eri taiteilijoiden elämäkerroista, ja niin tänäkin vuonna.
– Kesällä 2023 päästään kesäkuussa seuraamaan Tauno Palon ja Ansa Ikosen vaiheita. Dannystä kertova näytelmä tulee elokuussa, Turunen kertoo.
Tanssikausi lavalla käynnistyy juhannustansseista ja kestää elokuun lopun Venetsialaisiin.
– Kovasti odotetaan jo Suomen huippuesiintyjiä, joista mainittakoon vaikka Kermankoskeen viime kesänä rakastunut Kyösti Mäkimattila, ja jo aiemmin sydämensä lavalle menettäneet Sinitaivas -ja Komiat -orkesterit, Turunen kertoo.
